2.5 Ensimaku

Johdanto:

Tämä Mykkämielinen essee sanoittaa todellisuutta ja kokemusta käsitteellis-konkreettisen kielen avulla, eli tavalla joka on Rolberformancen luoma ilmaisutapa ja hienostunut menetelmä monimutkaisten ideoiden tai järjestelmien selittämiseen.

Se auttaa ymmärtämään ja kommunikoimaan monimutkaisia ideoita ja järjestelmiä tavalla, joka on saavutettavissa, ymmärrettävää ja merkityksellistä laajalle yleisölle, sekä eri alojen ja kulttuurien kesken.

Menetelmässä konkreettiset sanat ja käsitteet määritellään sellaisiksi, jotka viittaavat asioihin, ilmiöön ja tekoihin todellisuudessa, ja jotka voidaan kokea suoraan yhdellä viidestä aistista. Tässä kirjoituksessa käytän hyväksen ensimaun käsitettä. 

Ilmaisutapa kuroo umpeen kuilun abstraktin, subjektiivisen(kokija) ja konkreettisen todellisuuden välillä. Subjektikielellisessä ilmaisussa on kyse siitä, että monimutkaiset ideat tehdään ymmärrettävämmiksi liittämällä ne yleisesti tunnistettaviin kehyksiin kuten teen tässä käyttämällä ensimakua kehyksenä jonka ympärille rakennan/piirrän kuvauksen todellisuudesta. 

Yritän johtaa lukijaa “kaikkeuden kudosverkkoa” organisoivien perusperiaatteiden ja tai puitteiden hahmottamiseen, meta-tietoisuuteen eli syvärakenne ymmärrykseen, joka on kykyä nähdä ideat kaiken takana, jolloin nähdään rakenteiden arkkitehtuuri ja pyritään ymmärtämään “piirustuksia”, joissa määritetään perustavanlaatuisia sääntöjä tai malleja, lakeja jotka säätelevät sitä, miten järjestelmän osat toimivat, liittyvät ja kytketään toisiinsa.

Piirtämällä systeemin arkkitehtuurin vastaanottajan mieleen luodaan mielikuva siitä, millainen järjestelmä on rakenteeltaan. Aivan kuten arkkitehti piirtää pohjapiirroksen osoittaakseen, miten rakennus on suunniteltu, käsitteellistävä menetelmä luo jonkun mielessä "pohjapiirroksen" siitä, miten jokin asia, muoto, ilmiö tai järjestelmä on syntynyt tai järjestetty ja miten sen toiminta kytkeytyy osaksi suurempaa systeemiä jonka kokonaisuus on käsittämätön ikuisuus ja äärettömyys joka on kaikkeus. 

Ensipuraisu. 

Mitä jos todellisuus itse rakentuu samasta logiikasta kuin ensimmäinen maku, ensimmäinen sana, ensimmäinen katse? 

Ihmisen kokemus, universumin rakenne ja yhteiskunnan liike näyttävät ensi katsomalta hajanaisilta ja monella tavalla erillisiltä prosesseilta, mutta kun niitä katsotaan syvemmällä Mykkämielisellä tasolla, niiden takaa ei paljastu useampaa eri logiikkaa vaan yksi ja sama “multilogiikka”.

Tätä yhteistä logiikkaa Rolberformance kutsuu “Supralogiikaksi” sillä se on meta- logiikka, logiikka ennen logiikkaa.

Supralogiikka on kaikkeuden kaava, olemisen, oppimisen ja muutoksen peruskaava. 

Ensipuraisu on kuin se hetki, kun uusi laulu alkaa soida radiossa ja huomaat, että sydän tietää sanat ja keho tuntee rytmin ennen kuin mieli ehtii mukaan. Tai se tunne, kun astut vieraaseen huoneeseen ja tiedät, että tämä tila on sinua varten, vaikka et osaa perustella. Tämänkaltaiset konkreettiset hetket ja kokemukset tekevät näkyväksi sen, mistä universaali logiikka puhuu. Ne ovat pieniä harmonisia merkityksen hetkiä, mutta niissä sykkii koko olemisen kaava.

Kaikki alkaa mausta, ensipuraisusta, joka hämmentää ja kutsuu. Ensivaikutelma ei ole pelkkä ohikiitävä hetki se on voima, joka määrää suunnan. Tämä essee kuljettaa sinut ensimaun kokemisen ihmeestä aina universumin ja kokemamme todellisuuden perustuksiin saakka. 

Ensimaku.

“Ensimaku on hölmöjen herkkua. Viisaat sylkäisevät sen suustaan. Mutta hölmö maistelee ihmeissään ja sanoo: ’Ah, tämä on outoa!

Ja kun hän sitten alkaa laulaa, ihmiset kuulevat sydämessään kaikuja omasta elämästään, vaikka eivät tiedä miksi.

Mutta ensimaku ei valehtele se paljastaa, että suu on jo valmis vastaanottamaan sen, mikä ei vielä ole kielelle tullut.

Ensimmäinen maku on aina hämmentävä, sillä kieli ei tunne tulevaisuutta.

Se voi maistaa vain menneisyyden varjoja ja nykyhetken kipinöitä.

Mutta kun suuhun osuu jotakin uutta, koko keho tietää sen, että makujen maailma on astumassa uuteen asentoon.

Ensimaku ei kerro koko tarinaa.

Se on lupaus, kuiskaus, häivähdys, kuin ensimmäinen kielisuudelma, joka ei vielä ole rakkaus, mutta joka sytyttää liekin, jota ei voi enää sammuttaa.

Mutta hölmö jää maistelemaan.

Hän kierittelee sitä suussaan, nauraa ja laulaa:

“Ah, tämä on maku, joka ei kuulu eiliseen!

Tämä on huomisen mauste, tulevaisuuden viini,

ihmiskunnan oma ensisuudelma itseään kohti!”

Ensimaku on paradoksi.

Se on sekä lupaus tiedosta, että harhaa, sekä toivo että pelko.

Se kertoo: “Sinä et ole vielä valmis, olet alussa, mutta olet jo aloittanut.”

Maailma ei muutu yhdessä yössä, mutta suu muistaa uuden maun.

Ja kun tarpeeksi moni meistä on maistanut samaa, siitä tulee uusi ravinto, uusi kieli, uusi elämä. Nyt tässä en tarkoita pelkästään Makuja suussa, eikä tässä ole kyse enää vain ensimausta suussa vaan ihmisestä, silloin kun kyse on ensivaikutelmasta, ehkä juuri siinä on kaiken kauneus. 

Yksi, kaksi, nolla ja toisto - Universumin perustan neljä kulmaa. 

I. Yksi on alku 

Kaikessa on järjestys, ja järjestys alkaa yhdestä.

Se, mikä on ensi, ei ole pelkkä sattuma, vaan avain, sävelasteikko johon kaikki myöhemmät nuotit asettuu.

Ensimmäinen ääni määrää soinnin

Ensimmäinen sana asettaa äänelle painon jonka, määrää kielen rytmin.

Ensimmäinen kosketus jättää jäljen, johon kaikki myöhemmät kietoutuvat.

Ensimaku on kuin universumin ensimmäinen hengenveto.

Sen sääntö on ehdoton: kun yksi on asetettu, loppu seuraa muovaten itseään sen mukaiseksi.

Kieli taipuu ensiäänteen suuntaan, elämä kulkee ensimmäisen askeleen logiikkaa.

Siksi ensimaku hämmentää: se on vielä outo, sillä siinä kaikuu se, mitä ei vielä ole nähty, mutta jonka varaan kaikki tuleva rakentuu.

Yksi ei ole vain numero, se on olemisen kehto.

Yksi on alkuperäinen sääntö, joka sitoo kaiken, ei kahleena vaan kudoksena, jossa kaikki myöhemmät säikeet saavat merkityksensä.

Se, joka ymmärtää yhden, ymmärtää myös monen.

Kun ihminen kohtaa ja kokee elämässään jotakin uutta, uuden ihmisen, uuden ympäristön, tai uuden säännön, hän maistaa jotakin ennenkokematonta, hän maistaa tulevaisuutta.

Ja kun yksi meistä tunnistaa sen, se on jo olemassa. Kun moni muukin kokee saman, maistaa saman, siitä tulee kieli, joka yhdistää.

Ensimaku on se siemen, jonka ympärille yhteinen tarina kasvaa. Siispä kokemus on väistämättä se siemen, jonka ympärille ja mukaisesti, meidän jokaisen yhteinen tulevaisuus tulee rakentaa.

Ensivaikutelma on yksi hetki joka määrää suunnan ja vaikka yksi on järjestyslukuna pieni, se ei koskaan ole pieni ja merkityksetön. Se on kaiken perusta, jonka päälle koko todellisuus rakentuu ja jota se hartioillaan kannattelee. 

II. Kaksi - yksi on oleminen, mutta kaksi on tuleminen.

Jos yksi on ensimmäinen, alku, järjestyksen perusta ja siten kaikkein vaikuttavin tekijä kaikkeudessa, niin seuraavaksi suurin voima on se, mikä antaa yhdelle vastakappaleen, sen joka tekee siitä (pari)suhteellisen. 

Jos yksi luo järjestyksen ja antaa suunnan, kaksi luo liikkeen. Yhden sääntö ohjaa pystysuoraan ja ylös, kaksi on sille vastakohtainen vaakasuora. 

Kahden kautta syntyy vuorottelu, ero, peili, jännite, vetovoima ja hylkiminen.

Ilman yhtä(ykseys) ei olisi kahta, Ilman kahta(kakseus) ei olisi yhteyttä, viivaa symboloi linkkiä, yhteyttä jota pitkin informaatio etenee kahden erillisen pisteen välillä, ilman linkkiä ei ole suhdetta, ei dialogia, ei rakastumista, eikä liikettä eteenpäin.

Kaksi on siis melkein yhtä vaikuttava kuin yksi, koska se antaa yhdelle suunnan ja merkityksen.

III. Tyhjyys / nolla - Ollakko vai eikö olla? 

Jos yksi on alku, nolla on kohtu, sen kehto. Tyhjä Avaruus.

Tyhjyys antaa paikalle ensi muodon.

Ilman tyhjyyttä, ilman yhtään mitään ei olisi mitään yhtä.

Nolla on vaikuttava voima siksi, että se piiloutuu. Se ei ole itsessään näkyvä, mutta ilman sitä yksi ei koskaan tulisi esiin. Paradoksin päällä paradokseja. 

👉 Nolla on siis melkein yhtä vaikuttava kuin yksi, koska se antaa olemisen ehdon. On mahdollista olla, tai olla olematta. Simppeliä eikö? 

IV. Toisto – ensimmäisen jälkeen sama uudelleen. 

Yksi luo säännön, mutta toisto tekee siitä jatkumon, todellisuuden.

Yksi voi vielä kadota, mutta kahdesti lausuttu muuttuu hieman pysyvämmäksi, muistoksi, kolmas kerta muodostuu jo systeemiksi, rakenteeksi. Vasta kolmen jälkeen voidaan alkaa luottamaan pysyvyyteen ja jatkuvuuteen, kolmannen kohdalla voi alkaa olemaan varma, silloin vasta voidaan puhua todesta, todellisuudesta ja todellisesta kokemuksesta. 

Toisto tekee ensimmäisestä laista perus lain.

👉 Toisto on melkein yhtä vaikuttava kuin yksi, koska se alkaa tekemään epävarmaa varmaksi ja muuntaa hauraan, yhä suuntaa hakevan ensivaikutelman systemaattiseksi järjestelmäksi.

Nolla on piilevä ja suunnaton hiljaisuus, jossa sana syntyy.

Yksi on alkusana.

Kaksi on alkusanan kaiku jolloin toisto syntyy 

Toiston rytmikäs kulku muodostaa aallon ja pituuden, nämä yhdessä luo melodian, kappaleen. 

V. Universumin peruslogiikka – Neljä arkkityyppiä

Nolla - Yksi - Kaksi – Toisto – Nolla

Tämä on kosmoksen arkkityyppinen seremoniallinen järjestys, metafyysinen kieli, jolla todellisuus rakentaa itseään.

Se on Kaiken yhteinen rytmi. 

MetaParadigma, Mesosynkroni. 

Tämä nelinkertainen arkkitehtuuri ja rakenne kaava ilmenee kosmoksessa, oppimisessa, ihmisen psyykessä ja yhteiskunnassa.

Se osoittaa, että olemassaolo ei ole sattumanvaraista, vaan toistuvaa liikettä: syntymistä, suhdetta, hajoamista ja uudistumista.

Jokainen taso; atomi, ihminen, kulttuuri, koko universumin rakenne noudattaa tätä samaa rytmiä.

Tämä on olemassaolon kieli, universaalin oppimisen, kasvun ja kehityksen perusmalli, joka osoittaa että:

1. Kaikki alkaa yhdestä.

2. Kaikki jatkuu suhteessa kahteen.

3. Kaikki rakentuu toiston kautta

0. Kaikki palaa nollaan ja alkaa uudelleen. 

Lopuksi: 

Ensimaku ei koskaan ole vain maku. Se on lupaus jossa todellisuus kuiskaa: ”Tämä on vasta alku, mutta tässä on kaikki mitä tarvitset aloittaaksesi.”

Maailma rakentuu aina uudelleen ensimakujen varaan. Jokainen katse, sana, teko ja laulu on pieni universumin alku. Kun sen ymmärtää, alkaa nähdä, että olemme itse oman kosmoksemme suussa ja jokainen puraisu voi kääntää koko tarinan toiseen suuntaan.

Älä siis pelkää uutta, älä pelkää ensimakua, älä pelkää hämmenystä. Se on vain merkki siitä, että olet jo astunut sisään tulevaisuuteen.

-Mykkämieli