Rolberformancen viestintä ole pelkkää puhetta, se on olemisen tapa. Tässä kirjoituksessa avaan näkökulmaa siihen, mitä tapahtuu, kun kieli ei ole enää pelkkä väline, vaan sillä on merkitys itsessään.
Syvimmillään viestintä ei ole vaikuttamista, se on luomista ja yhteyttä universaaliin luojaan. Kysymys ei ole siitä, milloin ja miten sanoja käytetään, vaan siitä, miksi ja mihin niiden vaikutus valuu.
“Hän ei puhu kieliä – hän saa kielen puhumaan itseään.”
Kertoja, joka oppii tunnistamaan merkitys järjestelmän, ei ole enää vain kirjoittaja, hänestä tulee viestijä, merkityksen viljelijä, joka ymmärtää että sanat eivät ole välineitä, vaan ilmauksia “supranaturan” syvä rakenteesta.
Rakkauden ja totuuden kieli on alkukieli, ei historiallisessa mielessä, vaan kokemuksellisessa ja metafyysisessä. Se on kieli, joka ei ole kenenkään omistama. Se ei rajoitu kulttuuriin, aikaan tai oppiin. Se on olemisen kieli, joka virtaa ihmisessä ennen sanoja ja ilmenee merkityksinä sanojen takana. Sitä ei ole opittu tai rakennettu, vaan vastaanotettu.
Jokainen sana, joka syntyy rakkauden yhteydessä, on täydellinen. Ei täydellinen siksi, että se olisi parempi kuin muut, vaan siksi että se on juuri oikea siihen, mihin se on tarkoitettu. Aivan kuten sinä olet ja kuten minä olen, me kaikki olemme.
"Ristiriita"
Kun sanoja käytetään jossakin muualla, jotakin muuta varten kuin missä olisi ollut niiden aika ja paikka tai jos niitä käytetään vahingollisesti vastoin luonnollista tarkoitusta tai ne eivät ole kertojan omia vaan ehkä oman edun tai egon ruokkimiseksi lausuttuja lopputulos on ristiriitainen( riitelee ristin kanssa 😇), kieli muuttuu keinotekoiseksi.
Tarinat jäävät ontoiksi, vaikka ne olisivat teknisesti virheettömiä. Jokainen kirjoittaja, runoilija tai puhuja tuntee sen eron; joskus sanat tulevat aivan itsestään, virraten ja syvällisen merkityksen kanssa, kun taas joskus niitä joutuu hakemalla hakemaan jolloin lopputulos kertomuksen tekijän ja kuulijan kannalta on pakkosyötettyä, merkitys ei avaudu, sana ei solju. Merkitysjärjestelmä ei avaudu pakottamalla eikä sillä voi luoda keinotekoista merkityksetöntä paskaa. Se avautuu vain kuuntelemalla totuuden ja rakkauden ääntä.
"Luovuus ja viestintä korkeimmillaan"
Luovuus ja viestintä korkeimmillaan tarkoittaa kykyä tuoda esiin asioita, joita ihmiset syvällä sisimmässään jo kokevat, tuntevat tai tietävät, mutta eivät osaa selittää tai ilmaista itse. Se on prosessi, jossa sanoittamaton saa muodon, hahmoton muuttuu käsitteelliseksi, ja tiedostamaton nousee tietoisuuteen.
Se ei ole pelkästään viestintää informaation tasolla, vaan se on merkityksen synnyttämistä ja kokemuksen muotoilua tavalla, joka resonoi syvällä tasolla yksilössä tai yhteisössä.
1. Viestintä korkeimmillaan: Resonoiva merkityksen jakaminen.
Viestintä korkeimmillaan ei ole pelkkää tiedon siirtämistä, vaan merkityksen välittämistä tavalla, joka muuttaa ja liikuttaa kuulijaa, lukijaa tai kokijaa. Se ei ole vain sitä, että joku kuulee sanat, vaan sitä, että hän tuntee ja oivaltaa jotain syvästi.
Viestintä korkeimmillaan on kykyä:
- Puhua tavalla, joka herättää ja inspiroi.
- Kirjoittaa niin, että sanat eivät jää pintaan, vaan koskettavat ihmistä syvällä tasolla.
- Luoda tilanteita, joissa toinen ihminen voi nähdä itsensä ja maailmansa uudessa valossa.
2. Luovuus korkeimmillaan: Olemassa olevan muotoileminen uudeksi.
Luovuus ei ole vain uusien asioiden keksimistä, vaan olemassa olevan järjestämistä, kirkastamista ja uudelleenmuotoilua niin, että se tulee ymmärrettäväksi ja koettavaksi uudella tavalla.
Luovuus korkeimmillaan on kykyä:
-Tuoda näkyväksi se, mitä ei ole aiemmin nähty.
- Muotoilla tuntematon ymmärrettäväksi.
- Ilmaista syviä, moniulotteisia totuuksia yksinkertaisella ja oivalluttavalla tavalla.
Lopuksi:
Viestintä ei ole vain puhetta, kirjoittamista tai taidetta, se on syvällistä merkityksen synnyttämistä, jossa yksilö tai yhteisö kokee intuitiivisen tunnistamisen, ymmärtämisen ja transformaation hetken.
-Mykkämieli
Lisää kommentti
Kommentit